Ruokavirasto: Uuden eläinten hyvinvointilain keskeiset muutokset

Uusi eläinten hyvinvointilaki (693/2023) astuu voimaan 1.1.2024. Hyvinvointilain myötä voimaan tulee osittain täysin uusia säännöksiä ja osittain muuttuvia säännöksiä.

Ruokaviraston sivuille on koottu sellaisia keskeisiä uudistuksia, jotka vaativat aktiivisia toimia eläintenpitäjiltä ja eläinten parissa työskenteleviltä. Huomioithan, että sivustoa päivitetään jatkuvasti vuoden 2023 aikana.
 

Ilmoitusvelvollisuus luonnonvaraisia eläimiä hoitaville tahoille alkaen 1.1.2024

1.1.2024 voimaan tulevassa eläinten hyvinvointilaissa (693/2023) on uusi säännös (61 §), joka tuo ilmoitusvelvollisuuden luonnonvaraisia eläimiä hoitaville tahoille. Säännöksen avulla pyritään varmistumaan siitä, että luonnonvaraisten eläinten pidempiaikainen hoito olisi osaavissa käsissä ja alan toimijat olisivat viranomaisten tiedossa. Ilmoitusvelvollisuus mahdollistaa myös toiminnan nykyistä tehokkaamman valvonnan. Luonnonvaraisten eläinten hoito edellyttää erityisosaamista ja muun muassa toimintaan sopivia tiloja. Osaamaton hoito johtaa helposti eläinten tarpeettomaan kärsimykseen ja esimerkiksi kesyyntymiseen, joka estää eläinten palauttamisen takaisin luontoon.

Vuoden 2024 alusta voimaan tulevan eläinten hyvinvointilain 29 § mukaan loukkaantunut tai muutoin avuttomassa tilassa oleva luonnonvarainen eläin voidaan ottaa lyhytaikaisesti haltuun sille annettavaa ensiapua tai hoitoon toimittamista varten. Ensiapua on esimerkiksi kylmettyneen eläimen lämmittäminen tai ikkunaan lentäneen linnun pökertymisestä toipuminen enintään muutaman tunnin ajan. Ensiavun jälkeen eläin on sen tilan salliessa vapautettava takaisin luontoon tai toimitettava hoitoon 61 §:ssä tarkoitettuun hoitopaikkaan. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, se on lopetettava.

Luonnonvaraisten eläinten hoitolatoiminnan harjoittajan tulee tehdä kirjallinen ilmoitus toiminnastaan sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella toimintaa harjoitetaan.

Tällä hetkellä toiminnassa olevat hoitopaikat tekevät ilmoituksen kahden kuukauden kuluessa eläinten hyvinvointilain voimaantulosta eli 1.3.2024 mennessä.
1.2024 jälkeen toiminnan aloittavat hoitopaikat tekevät ilmoituksen viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista.

Aluehallintovirastolle tehtävästä ilmoituksesta tulee toiminnanharjoittajan yksilöintiä varten tarvittavien tietojen ja suunniteltua toimintaa koskevien yleistietojen lisäksi käydä ilmi: 1) toiminnan kohteena olevat eläinlajit ja eläinmäärät; 2) selvitys eläinten pitopaikoista; 3) selvitys eläinten pitäjän tai pitäjien pätevyydestä; 4) selvitys siitä, kuinka eläinten hoito on tarkoitus järjestää. Myös hoitolatoiminnan lopettamisesta tai toiminnan oleellista muutoksesta tehdään aina kirjallinen ilmoitus aluehallintovirastoon. Ilmoitus on maksuton. Aluehallintovirastojen yhteystiedot löytyvät nettisivulta: avi.fi > asioi > henkilöasiakas > asiointipalvelut ja yhteystiedot > yhteystiedot.

Hoitolatoimijan velvollisuuksiin kuuluu pitää luetteloa toiminnan kohteena olevista eläinlajeista ja eläimistä. Luetteloa voidaan pitää sähköisesti tai paperisella lomakkeella. Ennen hoitopaikkaan toimitetun luonnonvaraisen eläimen pidempiaikaiseen hoitoon ryhtymistä on selvitettävä, tarvitaanko eläimen hallussapitoon luonnonsuojelulain tai metsästyslain mukainen poikkeuslupa. Vieraslajien hallussapidosta säädetään vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetussa laissa (1709/2015) ja valtioneuvoston asetuksella (704/2019) säädetään tarkemmin, mitä lajeja ei saa päästää ympäristöön, tarkoituksellisesti tuoda maahan Euroopan unionin ulkopuolelta tai Euroopan unionin jäsenvaltiosta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. Lisätietoja vieraslajeista löytyy sivustolta vieraslaji.fi.

Jos eläintä ei sille vamman, sairauden tai muun syyn takia annetun hoidon päätyttyä voida vapauttaa, eikä sitä voida sijoittaa pysyvästi eläintarhaan, se on lopetettava.
Lisätietoa ilmoituksen tekemiseen liittyen voi tiedustella hoitopaikan aluehallintoviraston läänineläinlääkäreiltä.
 

Jatkuvan vedensaannin vaatimus nisäkkäille ja linnuille alkaen 1.1.2024

1.1.2024 voimaan tulevan eläinten hyvinvointilain myötä kaikilla nisäkkäillä ja linnuilla on oltava pysyvässä pitopaikassaan jatkuvasti mahdollisuus juoda vettä (Eläinten hyvinvointilaki 693/2023 21 §). Pitopaikka on pysyvä, jos eläin viettää aikaansa siinä pääosan vuorokaudesta. Riittävä vedensaanti on eläimen fysiologinen perustarve ja siitä huolehtiminen on olennainen osa eläintenpitoa. Eläimistä erityisesti nisäkkäät ja linnut ovat herkkiä rajoitetun vedensaannin aiheuttamille ongelmille, joita uudella säännöksellä pyritään ennaltaehkäisemään. Juomaveden jatkuvaa saatavilla oloa ei kuitenkaan edellytetä esimerkiksi lyhytaikaisen tarhaamisen, kuljetuksen tai muun vastaavan lyhytaikaisen säilytyksen aikana.

Poikkeuksia jatkuvan vedensaannin vaatimukseen ovat:

vastasyntyneet tai -kuoriutuneet eläimet
luonnonvaraiset, laajoilla alueilla luonnonmukaisissa olosuhteissa tarhattavat eläimet
eläimet, joille joudutaan eläinlääketieteellisestä syystä rajoittamaan vedensaantia
porot silloin, kun saatavilla on rajoituksetta puhdasta lunta
tilanteet, jolloin poikkeuksellisen vaikeat sääolosuhteet estävät sulan veden jatkuvan saatavilla pidon. Vuosittain toistuvat pakkasjaksot eivät kuitenkaan ole tässä pykälässä tarkoitettuja poikkeuksellisia sääolosuhteita.
sellaiset eläinten pysyvät pitopaikat, joissa sulan veden jatkuva saatavilla pito on kohtuuttoman vaikea järjestää eläinten pitomuodosta ja sääolosuhteista johtuvista syistä talviaikana - näitä poikkeuksia tulevat olemaan vasikoiden iglukasvatus, ammattimaiset rekikoiratarhojen rekikoirat ja tietyt turkiseläimet. Silloin, kun vesi sääolosuhteiden takia jäätyy, on eläimet juotettava kuitenkin vähintään kolme kertaa päivässä. Valtioneuvoston asetuksella annetaan myöhemmin asiasta tarkempia säännöksiä.

Em. poikkeuksien lisäksi voimassa olevan lainsäädännön mukaan sioilla edellytetään jatkuvaa veden saatavilla oloa vasta kahden viikon iästä alkaen (Valtioneuvoston asetus 629/2012 15 §) ja karitsoilla sekä kileillä viikon iästä alkaen (Valtioneuvoston asetus 587/2010 12 § ja 589/2010 11 §).

Säännöksessä ei ole siirtymäaikaa, joten em. poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkien eläinten vedensaanti tulee turvata niiden pysyvissä pitopaikoissa heti vuoden 2024 alusta alkaen. Vesi voidaan tarjota esimerkiksi vesiastiasta, automaattisesta vesinipasta tai –kupista tai järjestämällä eläimelle pääsy juomaan sopivasta luonnonvesistöstä. Vesi ei saa jäätyä pakkasjaksojen aikana.

Säännös koskee laajaa eläinjoukkoa, joille ei aiemmin ole vaadittu jatkuvaa vedensaantia, kuten kissat, koirat ja muut pienikokoiset seuraeläimet sekä hevoset ja naudat. Uuden säännöksen myötä eläinten pitopaikkoihin voi olla tarpeen tehdä rakenteellisia muutoksia, jotta eläinten vedensaanti on turvattu etenkin jo tulevana talvena. Esimerkiksi ulkotarhoissa asuvat koirat, linnut ja hevoset voivat tarvita jatkossa lämmitettävät vesikupit talvella. Vedensaannin toteutumista valvotaan vuoden alusta lähtien eläinsuojelutarkastusten yhteydessä.

Lisätiedot:

Erityisasiantuntija Minna Haataja-Koskinen, p.  029 520 5235

Erityisasiantuntija Taina Mikkonen, p.  029 520 4702

-- --
 

Eläinten pitopaikoissa oltava käsittelyn mahdollistavat ja erilliset sairastilat alkaen 1.1.2024

1.1.2024 voimaan tulevassa eläinten hyvinvointilaissa on uusi säännös (38 §), jonka mukaan eläinten pysyvässä pitopaikassa tai sen yhteydessä on oltava eläinten tarkastamisen ja käsittelyn kannalta välttämättömät tilat ja välineet sekä tarvittaessa tilat sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten hoitoa ja eristämistä varten. Pitopaikka tulee toisin sanoen varustella sellaisilla rakenteilla, laitteilla tai välineillä, joiden avulla eläimet voidaan tarkastaa ja hoitaa asianmukaisesti. Lain 23 §:n mukaan sairas tai vahingoittunut eläin on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä ja sille on annettava riittävä mahdollisuus lepoon.

Uuden säännöksen myötä eläinten pitopaikkoihin voi olla tarpeen hankkia uusia laitteita tai tehdä rakenteellisia muutoksia, jotta eläinten käsittely on turvallista paitsi eläimille, myös niitä käsitteleville ihmisille. Esimerkiksi lihanautatiloilla tämä voi jatkossa edellyttää käsittelyhäkkiä, joihin eläimet saadaan tarvittaessa otettua kiinni ja niiden liikkumista rajoitettua. Asianmukaisten tilojen ja välineiden avulla eläinten tarkastaminen ja erilaiset käsittelyt, kuten korvamerkkien asettaminen ja näytteenotto, helpottuu. Eläinten tarkastamisessa ja käsittelyssä sekä sairaiden tai vahingoittuneiden eläinten hoidossa ja eristämisessä voidaan usein hyödyntää samoja tiloja ja kiinnipitovälineitä.

Eläinlajista ja eläintenpitomuodosta riippuen pysyvässä pitopaikassa tai sen yhteydessä on oltava myös tarvittavat tilat eläinten lepäämistä ja mahdollista eristämistä varten. Esimerkiksi sikaloissa ja navetoissa on oltava sairaskarsinoita, jotka ovat käytettävissä tähän tarkoitukseen. Toisaalta esimerkiksi broilerikasvattamossa sairastiloja ei käytännössä tarvita, koska yksittäiset sairastuneet ja vahingoittuneet eläimet yleensä lopetetaan hoidon sijaan. Säännös koskee myös harraste- ja lemmikkieläimiä.

Säännöksessä ei ole siirtymäaikaa, joten kaikissa eläinten pysyvissä pitopaikoissa tulee olla käsittelyn mahdollistavat tilat ja välineet sekä tarvittaessa tilat sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten hoitoa ja eristämistä varten heti vuoden 2024 alusta alkaen.

Lisätiedot:

Erityisasiantuntija Minna Haataja-Koskinen, p.  029 520 5235

Erityisasiantuntija Taina Mikkonen, p.  029 520 4702

-- --
 

Eräiden viranomaisten ja muiden tahojen ilmoitusvelvollisuus avun tarpeessa olevasta eläimestä

1.1.2024 voimaan tulevassa eläinten hyvinvointilaissa (693/2023) on uusi säännös, joka tuo ilmoitusvelvollisuuden tietyille tahoille. Käytännössä on esiintynyt tilanteita, joissa esimerkiksi asiakaskäynnillä havaitaan asiakkaalla olevan avun tarpeessa oleva eläin, mutta salassapitosäännösten nojalla avun tarpeessa olevasta eläimestä ei ole ilmoitettu eläinsuojeluviranomaiselle.

Eläinten hyvinvointilain 88 §:ssä säädetään tiettyjen tahojen palveluksessa tai luottamustoimessa taikka vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan velvollisuudesta salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan toimivaltaiselle eläinsuojeluviranomaiselle, jos hän on tehtävässään saanut tietää avun tarpeessa olevasta eläimestä, ja ilmoittamaan valvontaviranomaiselle asian arvioimiseksi välttämättömiä tietoja. Näitä tahoja ovat:

1) lomituspalvelu ja sijaisapu;

2) keinosiementäjä;

3) sosiaali- ja terveydenhuolto ja näiden palvelujen tuottaja;

4) terveydenhuollon ammattihenkilö;

5) Hätäkeskusyksikkö;

6) palo- ja pelastustoimi;

7) Rajavartiolaitos;

8) ulosottoviranomainen;

9) seurakunta ja muu uskonnollinen yhdyskunta, rippiin tai muuhun sielunhoitoon liittyvää salassapitovelvollisuutta on kuitenkin noudatettava.

Myös muu kuin em. henkilö voi ilman velvoitetta tehdä vastaavan ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä. Valvontaviranomaisella on vaitiolovelvollisuus salassa pidettävästä tiedosta.

Lisäksi sähköä, lämmitystä tai vettä eläintuotantotiloille toimittavien tai niihin liittyviä palveluita tarjoavien toimijoiden tulee tehdä toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle ilmoitus sähkön-, lämmön- tai vedenjakelun pysyvästä keskeytyksestä kohtuullisessa ajoin ennen keskeytystä, jos toimijan tiedossa on, että tilalla on eläimiä.

Ilmoittajalta ei edellytetä eläinten pitoon liittyvää asiantuntemusta ilmoituksen tekemistä varten, valvontaviranomainen kysyy tarvittaessa tilannearvion kannalta välttämättömiä lisätietoja. Ilmoittajan henkilöllisyys pidetään salassa, jos henkilöllisyyden paljastamisesta voidaan olosuhteiden perusteella arvioida aiheutuvan hänelle haittaa.

Lisätiedot:

Erityisasiantuntija Minna Haataja-Koskinen, p.  029 520 5235

Erityisasiantuntija Taina Mikkonen, p.  029 520 4702

-- --

Lähde: Ruokavirasto